Varkaiden kaupungin ylle oli noussut musta ja synkkä pilvi, joka peitti koko kaupungin alleen. Se enteili pahaa, kaatosadetta ja rajua ukkosmyrskyä. Safir katseli taivasta mietteliäänä ja käänsi katseensa sitten aamiaispöydän ääressä istuviin kätkön etsijöihin. Hänen katseensa pysähtyi Marieen, joka istui pöydän päässä, tyttö nojasi jäykän oloisesti vanhaan puuseinään ja mietti otsa kurtussa jotain. Safir ei alkanut arvailemaan tytön aatteita, niistä ei ottanut kukaan selvää. Marie oli juuri samanlainen, kuin isänsä, hyvin salaperäinen ja arvoituksellinen hamaan loppuun asti.
– Minun mielestäni teidän pitäisi odottaa niin kauan, kunnes tuo pilvi on väistynyt. Voitte saada vaikka keuhkosairauden jos kastutte. Safir sanoi ja silmäili muita vieraita.
– Olen samaa mieltä. Meillä ei periaatteessa ole mitään kiirettä. Leon huomautti.
Marie pysyi vaitonaisena, hän vain nyökkäsi lyhyesti, kun hänen mielipidettään kysyttiin.
– Uskon, että ilma selkenee illaksi, sitten voitte jatkaa matkaanne. Ja minä ehdin järjestää teille hiukan evästä ja lisää tarvikkeita mukaan. Safir selitti ja nyökkäsi Danielille, joka asteli sisälle huoneeseen.
– Kiitos, se on todella huomaavaista. Leon sanoi virallisella äänellä sivuuttaen Danielin tulon, joka ei jäänyt huomaamatta keneltäkään.
Mies istahti Marien viereen ja hymyili tälle aurinkoisesti. Marie soi miehelle pienen hymyn, hän teki sen hieman tahallaan nähdäkseen Leonin reaktion, mutta kapteeni pysyi vakavana.
– Muistakaa myös varoa Wintersin joukkoja, he ovat olleet hyvin aktiivisia viime aikoina. Safir jatkoi ja otti omenan käsittelyynsä.
Hän halkaisi sen isolla puukolla kahtia ja paloitteli sen pienemmiksi paloiksi.
– Haluaako joku muu omenan? Safir kysyi ja seivästi toisen omenan puukollaan
– Ei kiitos. Leon sanoi muiden pudistellessa päätään vastaukseksi.
– Ovatko Wintersin miehet tulleet ikinä tänne? Quin kysyi ja katsoi herkeämättä Safiria.
– Eivät he kaupungin sisälle ole päässeet. Safir totesi ja söi omenan palasia ahnaasti. – Mutta he liikkuvat röyhkeästi porttien läheisyydessä ja olemme löytäneet pari ruumista niiden miesten jäljiltä. Aika pahaa jälkeä. Safir huomautti.
– Miehet oli hakattu melkein tunnistamattomaksi, kasvot olivat täysin muodottomat, mutta ilmeisesti heidät oli lopuksi ammuttu. Daniel lisäsi saaden kylmät väreet menemään Marien selkää pitkin.
– Ettekö yhtään tiedä missä Wintersin majapaikka voisi olla? Quin kysyi kiinnostuneena.
– En, ja jos tietäisinkin, niin en kertoisi, sillä Winters ei tykkää vasikoista. Safir sanoi ja heitti yhden omenan palan suuhunsa.
– Ymmärrän. Leon mutisi hiljaa.
– Jos Winters saa teidät kiinni niin ottakaa henki itseltänne, se on minun neuvoni. Safir sanoi vakavasti.
– Minä en pelkää häntä. Marie sanoi tavallisella äänellä ja sai miesten huomion kääntymään itseensä. – Hän on vain ihminen.
– Hyvin paha ihminen. Safir lisäsi.
– Mutta jokaisella ihmisellä on heikko kohta, varmasti myös hänellä. Marie sanoi ja piirteli pöytään näkymättömiä kuvioita.
– Heikko kohta? Daniel naurahti ivallisesti. – Tiedätkö sinä kultaseni mitä se mies tekee nuorille tytöille? Daniel kysyi silmät palaen. – Hän vie heidät majapaikkaansa ja antaa heidät miehilleen leikkikaluiksi. Se on karmea kohtalo, pahempi kuin äkkikuolema.
YOU ARE READING
Avain Sydämeen
Historical Fiction"Se tunne on kamalin tunne mitä maanpäällä voi olla. Kun menettää jotain hyvin kallisarvoista mitä ei voi sanoin kuvata. Se tunne nousee sydämestä kurkkuun, saa sinut halvaantumaan, se saa sinut murtumaan pikku hiljaa pieniksi sirpaleiksi joita on v...
