Marie avasi silmänsä hitaasti tunteakseen vain lievää jyskyttävää kipua päässään. Hän painoi toisella kädellään otsaansa huokaisten samalla syvään.
– Onko huono olo? Leonin ääni kuului jostain hyvin läheltä aivan liian kovaa saaden tytön vaikeroimaan.
Marie piti silmänsä visusti kiinni saaden pääkipunsa hetkeksi aisoihin. Hän hieroi otsaansa ja ohimoitaan ennen kuin hän raotti hieman silmiään.
Hän katseli ympärilleen hetken aikaa ennen kuin hän hahmotti tutun pienen huoneen ja sängyn jonka päällä hän makasi Leon vierellään.
– Mitä...mitä tapahtui? Marie kysyi väsyneenä.
Hän ei muistanut mitään. Ei yhtään mitään ja se häiritsi tytön mieltä. Hänellä oli omituinen tunne, että hän oli tehnyt jotain, jotain sellaista mikä hänen olisi pitänyt muistaa.
– Sinä tulit tänne umpihumalassa, Leon sanoi tuijottaen tyttöä pieni hymynkare huulillaan.
Marie näytti niin viattomalle pidellessään käsillään päätänsä aivan kuin hän olisi yrittänyt suojella itseään kaikilta ääniltä. Kapteenin olisi tehnyt mieli kietoa kätensä tytön ympärille ja pidellä tätä turvallisessa sylissään, mutta hän hillitsi itsensä. Hän tyytyi vain katselemaan Marieta joka mietti hyvin hartaasti jotain niin, että hänen otsansa meni kurttuun.
Marie säpsähti hieman, kun hänen mieleen ponnahti kuva, hyvin utuinen muistikuva siitä että hän oli juonut Lauran kanssa viiniä, sitten hän oli kävellyt polkua pitkin mökille ja kinastellut Leonin kanssa mekosta. Ja sitten...ja sitten, Marie henkäisi syvään muistaessaan suudelleensa Leonia. Hänen posket lehahtivat punaisiksi, kun hän muisti kaiken! Sen kuinka kapteeni oli vastannut hänen suudelmiinsa ja pidellyt häntä kuin hän olisi ollut kaikkein kallein aarre maailmassa. Mutta se hetki oli ollut nopeasti ohitse, Leon oli painanut hänet sängylle ja sen jälkeen Marie oli nukahtanut.
– Haluatko vettä?
Marie hätkähti Leonin ääntä ja pudisti päätänsä, hän avasi silmänsä uudelleen ja kääntyi hitaasti katsomaan viereensä.
Leon makasi kyljellään aivan hänen lähellään katsellen tyttöä sinisillä silmillään mietteliäänä. Marie ei voinut muuta kuin punastua enemmän, hän tuijotti vaistomaisesti miehen huulia jotka näyttivät hyvin täyteläisiltä.
– Teinkö mi–minä jotain? Marie kysyi varovasti.
Leonin silmissä välähti, hän ei tiennyt mitä vastata tytölle, joka ilmiselvästi muisti ainakin jotain. Miksi muuten hän olisi kysynyt tuon kysymyksen?
– Sinä suutelit minua, kapteeni sanoi tuijottaen tytön kasvoja yrittäen tarkkailla tämän reaktiota, mutta tytön kasvoilla pysyi sama ilme.
– Ja...ja mitä sitten tapahtui? Marie kysyi hiljaa tietäessään jo vastauksen kysymykseensä.
– Minä vastasin sinun suudelmaasi, kapteeni kuiskasi.
Marie nielaisi äänekkäästi, hän räpläsi mekkonsa ruttuista kangasta ja silmäili miestä kulmiensa alta. Hän ei tiennyt mitä se hetki oli merkinnyt Leonille, mutta hänelle se oli merkinnyt kaikkea. Kapteeni oli Marien tärkein asia, hän oli mies jota Marie rakasti koko sydämensä pohjasta, ja hän olisi tehnyt ihan mitä vain että Leon tuntisi samoin.
– Miksi? tyttö kysyi varovasti haluten kuulla ne kolme sanaa miehen suusta.
– Eikö se ole aika selvää, Leon sanoi siirtäen katseensa kattoon.
आप पढ़ रहे हैं
Avain Sydämeen
ऐतिहासिक साहित्य"Se tunne on kamalin tunne mitä maanpäällä voi olla. Kun menettää jotain hyvin kallisarvoista mitä ei voi sanoin kuvata. Se tunne nousee sydämestä kurkkuun, saa sinut halvaantumaan, se saa sinut murtumaan pikku hiljaa pieniksi sirpaleiksi joita on v...
