Avain Sydämeen

33. Säännöt

Marien sanat saivat Barnesin hiljaiseksi. Hän katsoi liikuttuneena kuinka tyttö halasi kapteenia ja rutisti tätä itseään vasten aivan kuin peläten tämän katoavan hänen edestään.

Barnes vilkaisi Constantinia joka seisoi jähmettyneenä paikoillaan. Hän näki kuinka tämän sisällä kamppailtiin hyvän ja pahan välillä. Mutta Barnes tiesi aivan liian hyvin kumpi puoli voittaisi, se oli aina se mistä hän ei pitänyt. Juuri se puoli jota hänessä ei ollut. Paha.

– No niin riittää jo! Constantin huudahti ja otti askeleen kohti tyttöä.

Hän kumartui tytön puoleen ja kietoi sormensa tämän käsivarren ympärille, mutta Marie ei välittänyt, hän kietoi kätensä tiukemmin Leonin ympärille pidätellen kyyneliään.

Constantin tarttui nopealla otteella tytön hiuksista kiinni saaden hänet kiljaisemaan. Marien ote Leonista hölleni hieman ja Constantin käytti tilaisuuden hyväkseen. Hän veti Marien hieman kauemmaksi kapteenista. Marie huudahti tuskasta, kun miehen käsi riuhtoi hänen hiuksiaan. Hän tunsi päänahkassaan polttavan tunteen joka levisi kulovalkean tavoin hänen kasvojaan pitkin.

Leon yritti auttaa tyttöä, mutta hän ei ehtinyt tehdä elettäkään, kun kaksi miestä tarttui tämän hartioista kiinni pitäen tämän paikoillaan.

– Ei! Ä–Älkää satuttako häntä! Minä pyydän! Leon huudahti karhealla äänellä yrittäen samalla nousta ylös, mutta miehet painoivat hänet kovakouraisesti takaisin polvilleen, – antakaa hänen mennä! H–Hän on s–syytön tähän kaikkeen!

Leonin sanat ja hänen rikkonainen äänensä saivat Marien sydämen pirstoutumaan tuhansiin osiin.

Hän ei pystynyt enää esittämään vahvaa ja rohkeaa tyttöä joka ei säikähtäisi mitään. Hän oli peloissaan, hän oli kauhuissaan. Hän kuolisi hyvin tuskallisesti ja Leon joutuisi katsomaan hänen kuolinkamppailuaan. Marie tiesi, että vaikka hän kuinka yrittäisi pitää tunteensa kurissa niin hän ei onnistuisi siinä.

Kyyneleet alkoivat virrata Marien silmäkulmista, kun hänen suojamuurinsa murtui. Hän yritti riuhtoa itseään vapaaksi miehen otteesta, mutta tämä tukisti hänen hiuksiaan kovemmin saaden Marien parahtamaan.

– L–Leon, minä rakastan sinua! Marie nyyhkytti katsoen miestä silmiin.

Leon hätkähti tytön voimakkaita sanoja ja samalla hänen sydämessään tuntui helpotusta, mutta se ei kestänyt kauan, kun heidän katseensa lukkiutui hetkeksi. He molemmat tiesivät kuinka toivotonta olisi pelastua tästä tilanteesta. He eivät pelastuisi ilman ihmettä, mutta se oli toiveajattelua.

– J–Ja minä t–tulen a–aina rakastamaan sinua, Marie itki epätoivon vallassa saaden Constantinin hermostumaan.

Mies ei halunnut kuulla rakkaudentunnustuksia, hän ei halunnut ajatella asiaa sen enempää. Constantin halusi vain pitää tekonsa yksinkertaisena. Hän tappaisi tytön saadakseen kostonsa, mutta se oli paljon vaikeampaa kuin hän oli luullut. Constantin ei ollut koskaan ennen tappanut ketään joka ei olisi ansainnut kuolemaansa. Kaikki miehet jotka olivat kuolleet hänen kätensä kautta olivat syyllistyneet itse rikoksiin, mutta tämä tyttö joka itki hänen jalkojensa juuressa oli täysin syytön. Hän ei ollut tehnyt mitään ansaitakseen julman kohtalon, hän oli vain rakastunut väärään henkilöön.

Constantin sulki silmänsä hetkeksi ja kaivoi mielensä sopukoista veljensä kuvan. Aina kun hän muisti veljensä hänen sydämensä tummeni. Hänen kostonhalunsa sai silloin voimakkaampia piirteitä ja hän pystyi tappamaan ihan kenet vain. Kun hän mietti sitä hetkeä, kun hänen veljensä oli kuollut niin hänen omatunto katosi. Hän muuttui hetkessä kylmäksi tappajaksi joka ei säästänyt ketään.