Avain Sydämeen

20. Jos katsoisit taaksesi. ..

Marie makasi selällään teltassaan silmät täynnä kyyneliä. Äskeinen välikohtaus oli ollut kamala. Riita olisi saanut äärettömät mittasuhteet, ellei hän olisi lopettanut sitä.

Leon oli vihainen, vaikkei hänellä ollut mitään syytä olla. Kapteeni luuli tietävänsä kaiken, mutta ei hän tiennyt puoliakaan. Totuus oli varmasti erilainen, kuin Leonin luoma kuva. Ei hän mitenkään voinut tietää miten Marie ja Christian tunsivat toisensa ja miten he olivat eronneet. Leon ilmiselvästi luuli, että he olivat vain pitäneet hauskaa yhdessä, mutta ei se ollut niin. Ei todellakaan. Marie ei ollut mikään kevytkenkäinen heitukka, joka hyppisi miehestä toiseen aina tilaisuuden tullen. Hän oli oikeastaan hyvin ujo ja arka, eikä hän koskaan ollut itse ottanut kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen ellei ollut pakko. Mutta Leon luuli selvästi väärin. Marie olisi voinut kertoa asioiden oikean laidan miehelle, mutta hän epäili syvästi sitä, ettei Leon haluaisi kuunnella hänen selityksiään.

Marie kääntyi kyljelleen pyyhkien samalla kyyneliään paitansa hihaan. Hän kuuli selvästi kuinka Quin uteli mitä leirissä oli oikein tapahtunut, miehet olivat kuulleet laukauksen joelle asti, mutta Christian ja Leon pysyivät vaiti. Heidän kasvoistaan pystyi kyllä lukemaan karua tarinaa ja miehet voisivat itse arvailla mikä tappelun syynä oikein oli ollut.

– Tämän takia naisia ei päästetä laivoihinkaan, Thomas huomautti kovaäänisesti, – he aiheuttavat vain riitoja ja turhia kahnauksia, hän lisäsi.

Marie kuunteli miehen sanoja masentuneena, Thomas oli oikeassa, mutta silti niin väärässä. Ei Marien tarkoitus ollut aiheuttaa närää, kaikki olisi mennyt ihan hyvin, ellei Christian olisi tullut ystävineen pilaamaan kaikkea. Marie ja Leon olisivat vielä hyvissä väleissä, eikä kenelläkään olisi paha mieli. Mutta sitä oli turha enää miettiä. Asiat olivat menneet omalla painollaan eteenpäin ja tapahtumia ei voinut enää muuttaa.

Marie huokaisi syvään ja nousi ylös. Hän otti laukustaan puhtaat housut ja valkoisen paidan, joita hän oli säästellyt parempaa tilaisuutta varten. Nyt hän tunsi tarvitsevansa hieman piristystä ja puhtaat vaatteet auttaisivat hyvin. Marie lähti teltasta vähin äänin, eikä hän edes katsonut nuotiolle päin, vaikka hän kuulikin miesten keskustelun korvissaan. Mutta viimeiseksi hän halusi nähdä Leonin kylmän katseen, vaikka hän tunsikin sen polttavana selässään. Mies selvästi vihasi häntä koko sydämestään, eikä Marie voinut moittia häntä siitä.

Marie käveli joelle, jolle oli mukavasti matkaa. Hän näki, ettei ketään ollut paikalle, joten hän pystyi helposti pulahtamaan uimaan. Marie jätti likaiset vaatteet kiven päälle ja juoksi nopeasti kylmään veteen. Se raikasti mukavasti. Hän sukelteli hetken aikaa ja ui lopulta rantaan. Sitten hän istahti lämpimälle kivelle ja antoi auringon säteiden hyväillä ihoaan.

Marie ei halunnut hetkeen ajatella mitään. Hän vain keskittyi tähän hetkeen, siihen pieneen ihanaan tunteeseen, kun kaikki oli hyvin. Vaikka oikeasti mikään ei ollut hyvin. Mutta sillä ei ollut mitään väliä. Nyt hän oli yksin, vain aurinko seuranaan.

Marie kuivatteli itseään jonkin aikaa, sitten hän otti puhtaat vaatteensa ja puki ne nopeasti päälleen. Sen jälkeen hän lähti raskain askelin kohti leiriä, joka tuntui nyt kammottavalle paikalle. Marie ei halunnut kohdata Leonia, eikä Christiania, joten hän sukelsi suoraan telttaansa ja jäi sinne.

Onneksi Quin oli hyvin huolehtivainen ja toi hänelle syötävää. Vaikka Marie olikin varma, että hän oli kuullut Leonin sanovan vastalauseen ruoan viemiseksi telttaan. Onneksi Quin ei uskonut kapteenia.

Ruoan syömisen jälkeen Marie otti isänsä päiväkirjan esiin ja luki sen uudestaan lävitse. Hänen isänsä käsiala toi hänelle lohdutusta, vaikka samalla se oli surullista katseltavaa. Mutta tällä kertaa Marie ei tuntenut pahaa oloa luettuaan kirjaa, hän tunsi olevansa lähellä isäänsä, hän aisti tämän läsnäolon paremmin, kuin koskaan ennen.